päivä 2

Koska Jennillä oli sopiva vapaa töistä vasta tänään niin oli sit 6 päivän tauko talleilusta, mut ehkä tää korvaa koska oon menossa tällä viikolla vielä kolmena päivänä eli tällä viikolla oon yhteensä neljänä päivänä tallilla. Olipa muuten hirvein lause pitkiin aikoihin. Ajattelin eka peruttaa tuon keskiviikon, mutta nyt kun kerranki saa heppailla ni kyllä mä aijon niin sitten tehdäkkin.
Vaikka bussimaksut tosiaan on talliin menopaluulta 7,20 euroa, mutta se helpottaa huomattavasti kun saan bussikortin. Kuukauden bussikortti on 60 euroa ja sillä saa matkustaa kuukaudessa Turun/Kaarinan/Liedon/Raision busseja kuinkas lystää ja kuinka monta kertaa tahansa. Kävin ennen Raisiossa koulua ja sen takia multa löytyykin jo valmiiksi kortti, vielä pitäis vaan saada revittyä tuo kuuskymppiä jostain. Näin btw, jos lasketaan että kävisin tallilla joka päivä niin summa olis jo 50 euroa viikolta, huheijaa. Tietenkin ois se hienoa käydä tallilla joka olis kävelymatkan pääs tai edes Turun sisäisen liikenteen alueella, niin kortti maksais vaan 30 euroa, mutta ei sitten. Mutta eikö kaikki hyvä oo aina enemmän tai vähemmän kaukana?

Asiaan vihdoin kuitenkin. Tänään siis jopa löysin kivuttomasti perille. Kun bussissa tuli "Kaarina" -kyltti niin rupes pelottamaan että olin taas mennyt tallin ohi. Jennin ohjeiden mukaan kuitenkin kohta tuli stop -risteys ja sen jälkeen jäin kolmannella pysäkillä jonka tunnistinkin jo vähän kauempana. Tai siis että maisemat näytti tosi tutuilta niin tiesin että tässä se oli. 11 kilometrin matka kestää tuskastuttavat 45 minuuttia (huomioikaa että äidilleni kestää yhtä kauan ja hän asuu 30 kilsan päässä), mutta onneks mulla ei vielä ainakaan oo mikään kiire mun elämässä kun kalenterimerkintöjä kattelee. Ja kerkeepähän palautua kotimatkalla vähän jos sattumoisin tulee rankempi päivä tallilla. Ja bussimatkustelu on ihan jees sillon jos saa matkustaa hiljaisina hetkinä, bussikuski osaa ajaa ja saa kuunella hyvää musiikkia ämppäristä tai sen sijaan lukea jotain mielenkiintosta kirjaa.

Ai kauheeta ku oon varma ettei ketään kiinnosta mun bussikortti tai bussimatka, mutta ei voi mittää.

Talli on siitä kiva kun se on tosi lähellä tietä, mutta silti tosi piilossa. Tallia ei mitenkää näy mistään autotieltä ja naapuritkin on melko kaukana. Kävelymatkaa autotieltä sinne tulee siltikin vain jotain 300 metriä, jos sitäkään. Ja ulkokatottuna se on tosi kiva talli, niin kyllä sisältäkin. Ehkä vähän pieni satulahuone ja vähän sotkusta, mut pikku vikoja. Mua kans kyrsii kun Riolla on kahen muun hevosen kans astetta pienempi karsina ku näil muil. Siis joo, se talli on sen muotonen ettei niit oo voinu saada isommaks mut siltih. :D Rio on muutenki jätti ja silti jollaki ponil on isompi karsina.

Taas sorruin höpöttää kaikest muust ku täst päiväst, mut nyt asiaan.
Haettiin Jennin kans Rio tarhastaan ja mä harjasin sen ja uin taas irtokarvoissa. Sovittiin et mä pääsen selkään ni heitin suitset ja villaisen satulahuovan joustovyöllä. En tiiä onks Rio aina sellanen, mut ihanasti nous pää korkeuksiin suitsien kohal. Sain kuitenki ne ihan hyvin sil, mut täytyy kattoo jos ton tavan sais koulittua pois. Haksukin (mun entinen täysin oma hevonen) heitteli päätään taivaisiin ku muutti mun äidin pihaan, mutta sain sen opetettua siltä onneks pois. Ja voi olla et Rio vaan koettelee kui pal mä alistun, mut joutuu poika viel pettyy siin asias. Pistin suojat ja sain Jenniltä lainaksi kypärää jollon oltiinkin valmiita.

Voitteko uskoa, mentiin ainoastaan käyntiä, satoi aivan vähän lunta ja mulla oli vaan kynsikkäät ja siitä huolimatta ei ollut missään vaiheessa yhtään kylmä!

Käveltiin löysin ohjin ensin sellainen lyhyt metsälenkki, Rio nappaili välillä kuusenoksia ja jäi haistelemaan jokaisen lantakasan erikseen joka oli loppua kohden melko ärsyttävääkin.
Mettälenkin jälkeen siirryttiin kentälle jossa vaan käveltiin ympäri. Rio oli alussa ihanan kuuliainen ja tuntu että se oli täysin mun apujen varassa. Keskivaiheella sitten se rupes kyylää liikaa toista ratsukkoa kentällä ja veti itseään kokoajan sinne ja oiko kulmissa. Otin tiukemmin ohjastuntumal ja painoin pohkeita enemmän kun herra ei millään suostunut kuuntelemaan. No johan se rupes toimimaan kun huomas ettei tuu onnistumaan tämmönen peli. Ja heti ku mun keskittyminen lähti ni lähti Rionki ja siinä taas mentiin jossain ihan muual ku uralla. Päätinki loppu ajan keskittyä juuri siihen ja jätän muut ajatukset pois. Ja sitten Rio toimiki ku unelma! Riitti vaan painoavut ni johan oltii siel missä pitiki. Rio haki kuolaintuntumalle ja loppuvaihetta kohden rupes kuuntelee paremmin pohkeita, joskin tällä kertaa mäki käytin niit rohkeemmin.
Mein molempien keskittyminen meni siinä kun toinen ratsukko tuli takaisin kentälle. Keskityin taas käyttämään paino-, pohje- ja ohjasapuja kaikkia yhtä aikaa ja sain Rion menemään kaksi viimistä kierrosta niin hienosti että otin pitkät ohjat ja annoin hevosen hortoilla pitkin kenttää hetken miten lystäs. Ainiin, sillon ku me molemmat todella keskityttiin niin mulla oli yhtä varma olo kun satulan kanssa. Tai siis en edes muistanut että mulla ei semmosta ole.
Lähdettiin kentältä ja kierrettiin toiseen suuntaan vielä tuo metsälenkki.

Tallissa vedin kamppeet Rion päältä ja harjasin juuriharjal pikasesti vaan lihasten päältä lyhyin vedoin ja putsasin kaviot. Oon tottunut siihen et Haksu oli aina nii herkkä, ni hassuu ku voi vetää kovaakin juuriharjal ympäri kehoo ja hevonen ei välitä mitään. Vein Rion karsinaansa mutustaa heiniä ja sitten Jennin kans kierrettii rapsuttelemas ja tutustumas vähän jokast tallin hevost läpi. Suurin osa oli järkyttävän kauniita otuksia, paitsi yhdellä suokilla oli ihme lammaskarva ja se kuulemma on oikeasti vihainen hevonen aina. Mulla on jokin ongelma mustiin hevosiin ja tallin kolme upeinta hevosta ovatkin kaikki juuria mustia, miksei mua yllätä yhtään. Tulossa on vielä joku päivä parempi kuvaus kaikista hevosista, mutta ei vielä vähään aikaan.



Tää on yks niistä upeista mustista hevosista. Rouva on lähemmäs 30 vuotias eli tallin seniori. Vaikutti tosi symppikseltä ja tulikin heti rapsutuksia kerjäämään. Ja asustelee muuten Rion vasemmalla puolella.
En yleensä välitä kovinkaa paljon suomenhevosista, mutta tuolla tallilla on kyllä juuri semmoisia upeita jykeviä suomenhevosia, ah.



Sovittiin että kun Jenni on töissä keskiviikko-perjantai, ni mä hoidan noi kolme päivää. Tiistainakin oisin varmaan mennyt, mutta mä ilmotin että mulla on tekemistä. Tosin tekeminen nyt illalla peruuntui, mutta kyllä keskiviikko on seuraavaks ihan jees. Ajattelin että juoksutan keskiviikkona, torstaina tutkin vähän mitä Rion tavaroista löytyy ja hoitelen sen suitset jos löydän mitään aineita siihen tarkoitukseen ja perjantaina pistän sen kunnolla töihin ja yritän tosissaan saada sen kuuntelemaan mua. Mutta kattoo nyt mitä mä keksin vanhuksen pään menoks. :D

Ajattelin ihan huvin vuoks pistää joka päivityksen loppuun biisin joka jotenkin kuvaa mun päivää ja fiiliksiä. Varsinkin ulkomaalaisten biisien lyriikoita en useimmiten tiedä yhtään, joten melkolail iha tunnefiiliskel mennään. Jos lyriikoissa lauletaan kuolemisesta, niin ei se välttämättä meinaa että haluan kuolla, biisistä muuten vaan tuli hyvä fiilis tai jotain.