Päivä 4

Torstaina 10.2. olikin jo kivempi ilta. Menin yhdentoista bussilla tallille ja perillä olin siinä puoli yhdeltä. Aurinko paisto hetken aikaa ja loppu päivänki oli hyvä ilma.

Hain Rion tarhasta ja harjasin sen. Nyt siitä ei lähde enää edes niin paljon karvaa onneksi. Lumet oli kyllä niin kovana kavioissa että herra sai niitä hetken sulatella tallin käytävällä kun mä katoin kaikki varusteet valmiiksi. Heitin huovan Rion selkään, puhdistin kaviot ja pistin suitset päähän. Otin kameran messiin ja lähdettiin pihalle. Selkään nousussa ei tällä kertaa ollut mitään ongelmia. Herra otti pari askelta, mutta vasta kun olin jo puoliksi selässä. Käveltiin tielle jonne Rio ei olisi halunnut millään mennä vaan katteli taakse päin. Ja eteenpäin löntystely oli tooodella hidasta vaikka kuinka yritti pohkeita antaa. Päästiin autotien viereiselle käveltielle jossa Rio reipastui huomattavasti. Ja vielä enemmän reipastui kun käännyttiin takaisin tallille päin ja annoin pitkät ohjat. Rio ei ihme kyllä yrittänyt estellä kun mentiinkin tallin ohi ja autotien yli toiselle tielle. Mutta siellä sitten. Rio käveli ihan ripeästi, mutta kyyläili jatkuvasti taakse päin ja kerran kääntyi kokonaan ympärikin. Rio selvästi näytti et on melkeenpä _paskinta_ mitä hän on _ikinä_ joutunut tekemään. :D Suoristin hevosen takaisin oikeaan suuntaan, jatkettiin eteenpäin hetki ja käännyttiin takaisin. Todella ripeään poika tallille kyllä meni..




Tallin pihalta menee jokin pieni ylämäki metsään ja ajateltiin että kävellään vielä se ylös ja alas, mutta Rio päättikin muuta. Olin koko viime yön miettinyt että uskallanko kokeilla ravia ilman satulaa Riolla kun en ilman satulaa ole ravannut hirveästi, enkä Riolla vielä kertaakaan ja varsinkin kun viimeksi tipuin niin että toinen puoli kropasta ei toiminut kunnolla viikkoon. Loppujen lopuksi kun pääsin selkään niin mietin etten kyllä uskalla ihan vielä. Rio ilmeisesti luki mun ajatukset koska hän ilman lupaa lähti ravaamaan kesken ylämäen. Ja meni kuulkaa paremmin ku osasin odottaa. Heiluin puolelta toiselle, roikuin harjassa ja vedin pari kertaa varmaan aika ikävästikkin ohjista, mutta pysyin selässä ja mäen loppuosassa se olikin ihan kivaa jo ku löysin tasapainon. Että kyllä mä ens kerralla varmaan uskallan jos ens kerral se tapahtuu niin että minäkin tajuan asian. :D

Sen verran sain sydänkohtauksen Rion mielenliikkeistä että laskeuduin alas ja vein Rion juoksemaan kentälle. Käskytin sitä vähän ravaamaan, mutta ensi sijaisesti annoin sen vaan venytellä kaulaansa ja mennä loppu käynnit itsekseen.



Harjasin Rion ja heitin sen taas heinien seuraksi tarhaansa.



Kävin Rion hyllyn ja laatikot läpi, sekä tallin ullakolla olevat Rion hyllyt mutta mistään en löytänyt satulasaippuaa! Menen seuraavaksi tallille vasta varmaankin 23. päivä tallille ja sillon pitää kyl käydä ostamassa semmosta, se kun ei kovin paljoo maksa ja on kyllä tärkeetä. Pyyhin sitten kostealla pyyhkeellä kuolaimet ja suitset päällisinpuolin.


Oikea puoli hyllystä on vallattu Rion tavaroille.



Aikaa jäi tavaroiden tutkimisen jälkeen vielä semmonen puoli tuntia joka kuluikin sitten uuden tuttavan merkeissä. Olin lukemassa tallin ilmoitustaulua kun tallille tuli sen yhden upean mustan värisen hevosen ratsuttaja joka käy kuulemma pari kertaa viikossa ratsastamassa sillä. Ihan mukavan oloinen mun ikänen tyttö Kaarinasta, juteltiin siinä jonkin verran kun hän hoisi ja varusti hevosen. Taino suurimmaks osaks tyttö puhui ja kyseli. :D Autoin tytön vielä selkään kun hevonen oli vähän malttamaton ja he saatto jonkin matkaa mua bussipysäkille. Tyttö vielä sano että voidaan mennä joskus yhdessäki ratsastamaan.
Ja no, sit mä menin bussiin ja kotio. Ja ku pääsin kotiin ni tyttö olikin jo pyytänyt mut kaverikseen facebookissa. On kyllä kiva huomata että tähän asti jokainen tallilainen on ollut tosi kiva! Suurin osa heistä on vielä mua huomattavasti vanhempia niin he eivät silti ajattele olevansa mitenkää ylempiarvoisia.



Mutta miksi Rion tavaroista löytyy kantokoppa..? :D